Etusivu
Bändi
Kuvat
Keikat
Musiikki
Tarina
Kolumni
Palaute
Vieraskirja
Etusivu
Bändi
Kuvat
Keikat
Musiikki
Tarina
Kolumni
Palaute
Vieraskirja
Tänään tarkastellaan nelishenkisen rock-orkesterin sisälmystä ja tekemisisiä.
Ovelimmat yksilöt saattavat löytää hyvin, hyvin piilotettuja viittauksia jopa lähes elävään elämään.
A..sisälmyksistä..
OLÉ!: Rumputtaja tietää että kaljamahaisessa keski-ikäistyvässä läskiperse-bändissä on mahdotonta näyttää
edes etäisesti hyvältä eturivissä keekoilemassa, joten lyömäsoittaja on varsin tyytyväinen asemaansa istuessaan
näkymättömissä rumpusetin takana. Rumpali ymmärtää että aikuisten rosknrol-leikit ovat pohjimmiltaan täysin
typerää puuhastelua ja on siten tietoisin vallitsevista realiteeteista ja siltä pohjalta kenties bändin
viksuin jätkä. Tyhmistä jutuistaan huolimatta.
OLÉ!: Solisti on kaveripiirin huomionkipein ja äänekkäin kitisijä, joka on muutenkin koko ajan suu auki,
oli mikrofoni naaman edessä tai ei. Suusta ulostuvat tavut muodostavat tavallisesti mukasyvällisiä,
pahasti myöhästyneen teiniangstin värittämiä kuvaelmia lähes kolmikymppisen kaljajuntin sielunelämästä ja
välillä tekstien tarkkanäköisyys ja luontevat kielikuvat yltävätkin lähes suosikin runopalstan
kuukausimestaruuteen oikeuttavalle ylevälle tasolle. Välillä tosin taas ei. Suuren lyyrikon lavapreesens
on hurmaava yhdistelmä sikamageeta rockposeerausta ja liikkeen runoutta. Sh.
OLÉ!: Kitaristiksi valikoituu lähipiirin kunnollisin kaveri, ihannevävy, jolle jokainen arkiolut on syntinen
seikkailu. Uraputkessa oleva kitaristi seuraa mielenkiinnolla bänditovereidensa dekadenttia elämää,
ja rokki-LARPpaa innolla factoryn lavalla, vaikka storyvillessä olis tänään just hyvä jazz-bändi.
Kitaristi haluaa ehdottomasti pysyä ajan hermoilla rakkaan harrastuksensa suhteen, mistä johtuen
hän tarkistaa varmuuden vuoksi säännöllisin väliajoin solistilta jatkuvasti muuttuvan rockin määritelmän.
OLÉ!: Basisti on jokataitoinen puoli-ammattilainen, joka ällistyttävän pokerinaamansa turvin onnistuu ainoana
näyttämään siltä että bändissä soittaminen on oikeasti kivaa hei. Tosin bassotaiteilija olisi mieluummin
kotonaan lukemassa runoja kun heilumassa näiden sivistymättömien junttien kanssa, mutta osallistuu toimintaan
silti joviaalisti ihan harrastuspohjalta. Merkillepantavaa on, että siinä missä suht normaalilta ihmiseltä
näiden vekkuleiden seurassa ´viihtyminen´ edellyttää runsaasti liikaa ja vielä vähän enemmän päihteiden
käyttämistä, niin basistilla ilmenee huolestuttavasti jopa raitistumisen oireita.
Mutta sitä ei silti uskalleta runohomotella.
..ja B. tekemisisistä..
Nelishenkisen rock-yhtyeen reenit koostuvat pääasiassa solistin yksinpuhelusta.
Suosittuja aiheita ovat mm. mustat kauluspaidat sekä kitaristin hiustyyli. Välistä kitaristi
virittää mainittua keskustelua otsikolla "määrittele rock". Rumpali yrittää saada muita kiinnostumaan
jostain belgialaisesta pölynimurimetalli -bändistä ja basisti kyselee vittuuntuneena että joko soitetaan.
Ajoittain on kuin onkin vaarassa tapahtua jotain soittamiseen viittaavaa mutta lopulta kaiken huomion
vie aina rakastettu seurapeli "kuka joi ja kenen kaljat".
Kun sitten tulee aika joka kuiselle (factoryn) keikalle, asettuvat muut lavalla
vähintään puoli metriä solistin taakse, jottei tämän epävireinen laulusuoritus ja
kömpelö koreografia vahingossakaan häiriinny bändikavereiden kasvoilta kuvastuvasta myötähäpeästä.
Yleisön puolelta moista huolta ei ole, sillä kaikki ovat setin mittaisella vessa- tai kaljanhakureissulla.
-markkupaha
email:webmaster@elinvoima.com