Etusivu
Bändi
Kuvat
Keikat
Musiikki
Tarina
Kolumni
Palaute
Vieraskirja
Etusivu
Bändi
Kuvat
Keikat
Musiikki
Tarina
Kolumni
Palaute
Vieraskirja
Se perjantai alkoi suht tavallisissa merkeissä. Tuomas soitti mulle ja pyysi
tulemaan studiolle ja tuomaan viskipullon ja kyypakkauksen. Mä en ollut ihan
varma että kannattaako metrossa saada huutonaurukohtaus joten hillitsin itseni
ja lupasin tuoda ne tavarat.
Hihittelin koko matkan apteekkiin. Vielä alkossakin hymyilytti niin että
meinasi jäädä viskit saamatta. Vitun myyjät.
Lopulta sain itseni vihdoinkin herttoniemeen ja kun saavuin studiolle, avutui
edessäni tuttu näkymä; Ilkka masturboi lattialla rickenbackerin kuva edessään
ja Tuomas ja Juha vaihtoivat kosteita kielisuudelmia kiiltävällä nahkasohvalla.
Hahaa, rakkaat lukijat, valehtelin teille heti näin aluksi! Studiossa oli
nimittäin kangassohvat.
Janne oli kotosalla pakkaamassa ja valmistautumassa noin viidenteen muuttoonsa
kuukauden sisään.
Annoin Tuomakselle kyypakkauksen. Tuomas pyöritteli pientä pahviaskia
kädesssään ja arvuutteli montakohan kyytä siihen oli ahdettu. Studiossa
pyörähti aika monta silmäparia. Vaikka näin tilanteessa potentiaalia
useammankin tunnin ilotteluun, päätin päästää solistin pinteestä. "Tuomas,
senkin höpönassu! Ei siinä rasiassa kyykäärmeitä ole. Siinä on peräpuikkoja!".
Tuoppi mulkaisi muhun epäuskoisena mutta uskaltautui kuitenkin avaamaan
paketin. Mulla alkoi puskemaan hikeä ohimoille. Jos mä saisin sen työntämään
noita nappuloita hanuriin tässä kaikien edessä, niin se olis melkein yhtä vitun
siisti juttu ku löytää Jessica Alba peiton alta. Mun suureksi harmiksi
tuottajahenkilö kuitenkin hermostui meneillä olevaan performanssiin ja käski
Tuomasta työntämään napit naamaan ja vitun vikkelään. Hitotti.
Istuin alas ja avasin viskipullon. Nopea silmäys poikiin ei paljastanut näkyviä
ruhjeita. Joko viikko studiossa oli sujunut ilman suurempia komplikaatioita tai
sitten bändiläiset ovat oppineet pahoinpitelemään toisiaan jälkiä jättämättä.
Pöydän alla oli tukkupakkaus palasaiputtaa ja sukkia. Tuomas näytti ontuvan
vähän ja arastelevan vasenta olkapäätään. Päättelin että jälkimmäinen olettamus
oli ehkä sittenkin lähempänä totuutta.
Tuomas soitti mulle viikon aikaansaannoksia, eli Kusipää -biisin. En ole varma
sisältyikö tohon jotain piilomerkityksiä. Soittajapoikien typerät virneet
paljastivat että herrat olivat sangen tyytyväisiä aikaansaannoksiinsa. Mä en
ollu yhden kuuntelun perusteella yhtä euforinen, mut mä oonki jätkä jolla on 26
cd:tä Nylon Beatia. Vitustako mä tiedän.
Biisin jälkeen Tuomaksen omakehu alkoi lähentelemään kipurajaa jolloin
äänittäjähenkilö passitti pojan laulukoppiin. Tuoppi pisti luurit korviin ja
alkoi lallattelemaan, me muut nautimme kahvi- ja piparitarjoilusta ja
keskustelimme epäilemättä mitä suurimman merkityksen omaavista asioista. Kahden
tunnin kuluttua tiedustelin tuotantoportaalta josko yhtään käyttökelpoista
laulusuoritusta olisi tarttunut nauhalle. "ää, ei me mitään olla nauhotettu.
Laitetaan vaan toi spede välillä tonne koppiin heilumaan et saadaan olla
rauhassa". Tämän jälkeen Tuomakselta pyydettiin "vielä yhtä ottoa". Se otettiin
sisään. Solisti tuli ulos kopista ja kaikki vakuuttelivat että viimeisin oli
ehdottomasti paras. Tuomas oli silminnähden tyytyväinen. Me muut lähdettiin
tupakalle tirskumaan.
Samalla kun veren promillepitoisuus nousi, mielenkiinto studiolla istumiseen
laski. Ainakin mulla. Kymmenen kertaa sama kymmenen sekunnin pätkä. Ihan Hyvä.
Taikasormi hipaisee nappia. Parempi. Parempi? Vittu samalta se kuulosti. Taas
kymmenen kertaa sama. "Hyvä!". Alkaa vituttamaan. Kaikua. Kaljaa.. Kymmenen eri
kaikua jotka kuulostavat kaikki samalta kuin ilman kaikua. Jos nyt hyppäis
metroon niin ehtis kallioon just ennen häppäriä. Tuplauksia. Tupla-absinttia..
Köörit. Liköörit..
Kalja. Olut. Siideri. Lonkero.. Tissit..
Joko mennään baariin?
email:webmaster@elinvoima.com