Etusivu
Bändi
Kuvat
Keikat
Musiikki
Tarina
Kolumni
Palaute
Vieraskirja
Etusivu
Bändi
Kuvat
Keikat
Musiikki
Tarina
Kolumni
Palaute
Vieraskirja
Kesällä 2001 mä törmäsin taas Tuomakseen. Se itkupilli oli muuttanu rovaniemeltä stadiin kattelemaan
josko rokkiura sais täältä uutta nostetta, ku perhearvoissa oli vitun kusista vetää ja plaaplaa. Lähdettiin yhdelle ja parin
tunnin päästä vedettiinkin sit Kaivarissa appelsiinikossua teinien keskellä hirveessä jurrissa. Jotenkin se sai mut antamaan
mun puhelinnumeron ja sit sitä pitikin taas katella aika lailla säännöllisin väliajoin.
Perhearvot oli, ja pian ei ollut. Juha muutti Turusta pääkaupunkiin perustamaan Tuomaksen kanssa uutta
pumppua. Ja koska Juha tykkää lukea runoja, niin siitä tuli basisti.
Elinvoiman ensimmäinen keikka oli Factoryssä, uuden vuoden aattona 2002. Tulin paikalle noin setin puolivälissä. Muistan darran
seuraavalta aamulta, keikkaa en muista. Ne oli hommannu rumpaliks jonku hippitukkaisen oululaisen: Jannen. Siinä sit ujosteltiin
kunnes juhannuksena baarissa se naputteli mun puhelimeen tunnin jotain vitun Aku Ankan autolaulua soittoääneks. Ajattelin et ehkä
noin pimeen jätkän on pakko olla ok tyyppi.
Joku päivä, joskus talvella 2002, yllättäen taas baarissa saatiin sit loistava idea jonka seurauksena rupesin yhtyeen manageriks
ja keikkamyyjäks. Mun kovalla työpanoksella jätkät pääs vetämään Factoryssä monet sunnuntai- ja tiistaikeikat, joskus jopa lähes
kahden käden sormilla laskettavalle yleisömäärälle. Aikaansaavan keikkamyynnin lisäks mun manageris-uran meriitteihin lukeutui
bändikaljojen juominen ja monen dj:n vittuunnuttaminen ruinaamalla niitä soittamaan jotain paskan kuulosta Elinvoima -demoa.
Kun Ile liittyi Elinvoimaan 2004 ja toi mukanaan kuivat insinöörijutut ja himpun selkärankaa, Kontulan Seppovesterinen pystyi
irrottautumaan hyvin mielin vastuullisista tehtävistään ja keskittymään täysipainoisesti jätkille vittuiluun ja keikoilla
huutelemiseen.
Tänään, lähes kolmen vuoden ikäinen Elinvoima on kasvanut Factoryssa soittavasta pikkubändistä
Factoryssa soittavaksi pikkubändiksi. Orkesteri on itseluottamuksessaan järkähtämätön, tyyli on linjakkaan tiukasti
rajattu välille Bo Kaspers Orkestra - Darkthrone, riippuen siitä minkä bändin Tuuliviiri- Tuomas on viimeksi nähnyt
Rumban kannessa. Bändin finanssiasiat ovat hyvissä käsissä, tuhansia euroja sijoitetaan vain ja ainoastaan julkaisuihin,
joita ei koskaan julkaista. Juhlitut sanoitukset aikuistuvat ja kypsyvät solisti-sanoittajansa myötä, esimerkkinä
viimeisin helmi, sykähdyttävä "Punainen käärme". Tulevaisuus näyttää todellakin valoisalta!
Tähän loppuun on soveliasta lainata vanhaa, ilmeisen paikkaansa pitävää viisautta: "lahjakkuudella ja sitkeällä
yrittämisellä pääsee pitkälle".
-Markkupaha
(kirjoittaja on joutunut todistamaan lähes kaikki Elinvoiman keikat, joutunut Tuomaksen päälle kusemaksi ja ottaa e.p.tä myyntiin)
email:webmaster@elinvoima.com